SEDADEX injektioneste, liuos 0,5 mg/ml
ELÄINLÄÄKEVALMISTEEN NIMI
Sedadex 0,5 mg/ml injektioneste, liuos koiralle ja kissalle
VAIKUTTAVAT JA MUUT AINEET
Yksi ml sisältää:
Vaikuttava aine:
Deksmedetomidiinihydrokloridi 0,5 mg
(vastaten deksmedetomidiinia 0,42 mg)
Apuaineet:
Metyyliparahydroksibentsoaatti (E 218) 1,6 mg
Propyyliparahydroksibentsoaatti 0,2 mg
Kirkas väritön injektioneste, liuos, jossa ei ole käytännössä lainkaan hiukkasia.
KÄYTTÖAIHEET
Koiran ja kissan noninvasiiviset, lievää tai kohtalaista kipua aiheuttavat toimenpiteet ja tutkimukset, jotka edellyttävät sedaatiota ja analgesiaa sekä eläimen paikallaanoloa.
Koirien syvään sedaatioon ja analgesiaan yhdessä butorfanolin kanssa lääketieteellisissä tutkimuksissa ja pienissä kirurgisissa toimenpiteissä.
Esilääkityksenä koirilla ja kissoilla ennen yleisanestesian induktiota ja ylläpitoa.
VASTA-AIHEET
Ei saa käyttää, jos eläimellä on sydän- tai verisuonisairaus.
Ei saa käyttää eläimillä, joilla on vakava systeemisairaus tai joiden tila on henkeäuhkaava.
Ei saa käyttää tapauksissa, joissa esiintyy yliherkkyyttä vaikuttavalle aineelle tai apuaineille.
HAITTAVAIKUTUKSET
Koira:
Hyvin yleinen (> 1 eläin 10 hoidetusta eläimestä): | Sydämen hidaslyöntisyys Vaaleat limakalvot 1 Sinertävät limakalvot 1 |
Yleinen (1–10 eläintä 100 hoidetusta eläimestä): | Sydämen rytmihäiriöt 2
|
Harvinainen (1–10 eläintä 10 000 hoidetusta eläimestä): | Keuhkoedeema Supraventrikulaariset ja nodaaliset rytmihäiriöt 2, kammiolisälyönnit 2, sydämen johtumishäiriöt 2 |
Hyvin harvinainen (< 1 eläin 10 000 hoidetusta eläimestä, yksittäiset ilmoitukset mukaan luettuina): | Levottomuus 2 Korkea verenpaine 3, matala verenpaine 3 Kuolaaminen 2, oksentelu 4 Lihasvapina, jalkojen nykiminen 2, nytkähtely 2, pitkittynyt sedaatio 2 Bradypnea 2,5, hengitystiheyden lasku, epäsäännöllinen hengitys, takypnea 2,5 Eryteema 2 Ruumiinlämmön lasku Virtsaaminen 2 |
| Esiintyvyys tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin): | Sarveiskalvon sameus Veren happipitoisuuden aleneminen 2 Yökkäily 2 |
1 Johtuu ääreisverisuonten supistumisesta ja laskimoveren happisaturaation laskusta, vaikka valtimoveren happipitoisuus on normaali.
2 Deksmedetomidiinin ja butorfanolin samanaikaisen käytön yhteydessä.
3 Verenpaine nousee aluksi, mutta palaa sitten normaaliksi tai normaalia matalammaksi.
4 Saattaa esiintyä 5–10 minuutin kuluttua injektion antamisesta. Jotkin koirat saattavat oksentaa myös heräämisvaiheessa.
5 Kun deksmedetomidiinia käytetään esilääkityksenä.
Deksmedetomidiinin ja butorfanolin samanaikaisen käytön yhteydessä koirilla on raportoitu brady- ja takyarytmioita. Näitä voivat olla esimerkiksi korostunut sinusbradykardia, ensimmäisen tai toisen asteen eteis-kammiokatkokset, sinuspysähdys tai -tauko sekä eteisperäiset, supraventrikulaariset ja kammioperäiset lisälyönnit.
Deksmedetomidiinilla toteutetun esilääkityksen yhteydessä on raportoitu brady- ja takyarytmioita, kuten korostunutta sinusbradykardiaa, ensimmäisen tai toisen asteen eteis-kammiokatkoksia ja sinuspysähdyksiä. Supraventrikulaarisia ja kammioperäisiä lisälyöntejä, sinuspysähdyksiä ja kolmannen asteen eteis-kammiokatkoksia voi esiintyä harvinaisissa tapauksissa.
Kissa:
Hyvin yleinen (> 1 eläin 10 hoidetusta eläimestä): | Sydämen rytmihäiriöt 1 Sydämen hidaslyöntisyys Sydämen johtumishäiriöt 2 Oksentelu 3 Vaaleat limakalvot 4 Sinertävät limakalvot 4 |
Yleinen (1–10 eläintä 100 hoidetusta eläimestä): | Supraventrikulaariset ja nodaaliset rytmihäiriöt 1 Yökkäily 1 Veren happipitoisuuden aleneminen 2 Ruumiinlämmön lasku 2 |
Melko harvinainen 1–10 eläintä 1 000 hoidetusta eläimestä): | Hengityskatkokset 2 |
Harvinainen (1–10 eläintä 10 000 hoidetusta eläimestä): | Keuhkoedeema Lisälyönnit 2 |
Hyvin harvinainen (< 1 eläin 10 000 hoidetusta eläimestä, yksittäiset ilmoitukset mukaan luettuina): | Korkea verenpaine 5, matala verenpaine 5 Bradypnea 2, hengitystiheyden lasku, hypoventilaatio 2, epäsäännöllinen hengitys 2 Lihasvapina Kiihtyneisyys 2 |
| Esiintyvyys tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä esiintyvyyden arviointiin): | Sarveiskalvon sameus |
1 Kun deksmedetomidiinia käytetään esilääkityksenä.
2 Deksmedetomidiinin ja ketamiinin peräkkäisen käytön yhteydessä.
3 Saattaa esiintyä 5–10 minuutin kuluttua injektion antamisesta. Jotkin kissat saattavat oksentaa myös heräämisvaiheessa.
4 Johtuu ääreisverisuonten supistumisesta ja laskimoveren happisaturaation laskusta, vaikka valtimoveren happipitoisuus on normaali.
5 Verenpaine nousee aluksi, mutta palaa sitten normaaliksi tai normaalia matalammaksi.
Valmisteen anto lihaksensisäisesti annoksena 40 mikrogrammaa/kg (jonka jälkeen ketamiinia tai propofolia) aiheutti usein sinusbradykardiaa ja sinusarytmiaa, toisinaan ensimmäisen asteen eteis-kammiokatkoksia, ja harvoin ennenaikaista supraventrikulaarista depolarisaatiota, eteisbigeminiaa, sinuspysähdyksiä, toisen asteen eteis-kammiokatkoksia tai korvauslyöntejä/rytmejä.
Haittatapahtumista ilmoittaminen on tärkeää. Se mahdollistaa eläinlääkkeen turvallisuuden jatkuvan seurannan. Jos havaitset haittavaikutuksia, myös sellaisia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa, tai olet sitä mieltä, että lääke ei ole tehonnut, ilmoita ensisijaisesti asiasta eläinlääkärillesi. Voit ilmoittaa kaikista haittavaikutuksista myös myyntiluvan haltijalle käyttämällä tämän pakkausselosteen lopussa olevia yhteystietoja tai kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta.
KOHDE-ELÄINLAJI
Koira ja kissa.
ANNOSTUS, ANTOREITIT JA ANTOTAVAT KOHDE-ELÄINLAJEITTAIN
Tämä eläinlääkevalmiste on tarkoitettu käytettäväksi seuraaville eläimille:
- koirat: laskimoon tai lihakseen
- kissat: lihakseen.
Eläinlääkevalmiste on tarkoitettu annettavaksi vain kertainjektiona.
Deksmedetomidiini, butorfanoli ja/tai ketamiini voidaan sekoittaa samassa ruiskussa, koska aineiden on osoitettu olevan farmaseuttisesti yhteensopivia.
Suositeltavat annokset on esitetty seuraavassa taulukossa:
Koirat:
Deksmedetomidiinin annokset perustuvat ruumiin pinta-alaan.
Ei-invasiiviset, lievää tai kohtalaista kipua aiheuttavat toimenpiteet ja tutkimukset, jotka edellyttävät eläimen paikallaanoloa, sedaatiota ja kivunlievitystä:
Laskimonsisäisesti: enintään 375 mikrogrammaa/ neliömetri koiran ruumiin pinta-alaa.
Lihaksensisäisesti: enintään 500 mikrogrammaa/neliömetri koiran ruumiin pinta-alaa.
Kun sitä käytetään yhdessä butorfanolin (0,1 mg/kg) kanssa syvään sedaation ja analgesiaan, lihakseen annettava annos deksmedetomidiinia on 300 mikrogrammaa/m2 (ruumiin pinta-ala).
Deksmedetomidiinin esilääkitysannos on anestesiaa vaativissa toimenpiteissä 125–375 mikrogrammaa/m2 (ruumiin pinta-ala) annettuna 20 minuuttia ennen anestesian induktiota. Annos määräytyy tehtävän leikkauksen, toimenpiteen keston ja potilaan luonteen mukaan.
Deksmedetomidiinin ja butorfanolin samanaikainen käyttö saa aikaan sedatiivisen ja analgeettisen vaikutuksen, joka alkaa viimeistään 15 minuutin kuluttua. Suurin sedatiivinen ja analgeettinen vaikutus saavutetaan 30 minuutin kuluttua lääkkeen antamisesta. Sedaatio kestää vähintään 120 minuuttia lääkkeen antamishetkestä ja analgesia kestää vähintään 90 minuuttia. Spontaani herääminen tapahtuu kolmen tunnin kuluessa.
Esilääkitys deksmedetomidiinilla vähentää merkittävästi tarvittavaa induktiolääkeannosta ja nukutuksen ylläpidossa tarvittavan inhalaatioanesteetin määrää. Kliinisessä tutkimuksessa propofolin tarve väheni 30 prosenttia ja tiopentaalin 60 prosenttia. Kaikkia nukutuksen induktiossa tai ylläpidossa käytettäviä lääkeaineita tulee annostella vasteen mukaan. Kliinisessä tutkimuksessa deksmedetomidiini pidensi leikkauksen jälkeistä analgesiaa 0,5–4 tuntia. Kesto riippuu kuitenkin monista eri muuttujista, ja muita kipulääkkeitä tulee antaa kliinisen arvion mukaisesti.
Vastaavat annokset painokiloa kohti on esitetty alla olevissa taulukoissa. Pieniä määriä annettaessa on suositeltavaa käyttää asianmukaisella mitta-asteikolla varustettua ruiskua, jotta annostus olisi mahdollisimman tarkka.
| Noninvasiiviset, lievää tai kohtalaista kipua aiheuttavat toimenpiteet ja tutkimukset, jotka edellyttävät sedaatiota ja analgesiaa sekä eläimen paikallaanoloa, sekä esilääkitys | ||||||
Koirat Paino | Deksmedetomidiini 125 mikrogrammaa/m2 | Deksmedetomidiini 375 mikrogrammaa/m2 | Deksmedetomidiini 500 mikrogrammaa/m2* | |||
| (kg) | (mcg/kg) | (ml) | (mcg/kg) | (ml) | (mcg/kg) | (ml) |
| 2-3 | 9,4 | 0,04 | 28,1 | 0,12 | 40 | 0,15 |
| 3,1-4 | 8,3 | 0,05 | 25 | 0,17 | 35 | 0,2 |
| 4,1-5 | 7,7 | 0,07 | 23 | 0,2 | 30 | 0,3 |
| 5,1-10 | 6,5 | 0,1 | 19,6 | 0,29 | 25 | 0,4 |
| 10,1-13 | 5,6 | 0,13 | 16,8 | 0,38 | 23 | 0,5 |
| 13,1-15 | 5,2 | 0,15 | 15,7 | 0,44 | 21 | 0,6 |
| 15,1-20 | 4,9 | 0,17 | 14,6 | 0,51 | 20 | 0,7 |
| 20,1-25 | 4,5 | 0,2 | 13,4 | 0,6 | 18 | 0,8 |
| 25,1-30 | 4,2 | 0,23 | 12,6 | 0,69 | 17 | 0,9 |
| 30,1-33 | 4 | 0,25 | 12 | 0,75 | 16 | 1,0 |
| 33,1-37 | 3,9 | 0,27 | 11,6 | 0,81 | 15 | 1,1 |
| 37,1-45 | 3,7 | 0,3 | 11 | 0,9 | 14,5 | 1,2 |
| 45,1-50 | 3,5 | 0,33 | 10,5 | 0,99 | 14 | 1,3 |
| 50,1-55 | 3,4 | 0,35 | 10,1 | 1,06 | 13,5 | 1,4 |
| 55,1-60 | 3,3 | 0,38 | 9,8 | 1,13 | 13 | 1,5 |
| 60,1-65 | 3,2 | 0,4 | 9,5 | 1,19 | 12,8 | 1,6 |
| 65,1-70 | 3,1 | 0,42 | 9,3 | 1,26 | 12,5 | 1,7 |
| 70,1-80 | 3 | 0,45 | 9 | 1,35 | 12,3 | 1,8 |
| >80 | 2,9 | 0,47 | 8,7 | 1,42 | 12 | 1,9 |
*Vain i.m.
| Syvään sedaatioon ja analgesiaan yhdessä butorfanolin kanssa | ||
Koirat Paino | Deksmedetomidiini 300 mikrogrammaa/m2 lihakseen | |
| (kg) | (mcg/kg) | (ml) |
| 2–3 | 24 | 0,12 |
| 3,1-4 | 23 | 0,16 |
| 4,1-5 | 22,2 | 0,2 |
| 5,1-10 | 16,7 | 0,25 |
| 10,1-13 | 13 | 0,3 |
| 13,1-15 | 12,5 | 0,35 |
| 15,1-20 | 11,4 | 0,4 |
| 20,1-25 | 11,1 | 0,5 |
| 25,1-30 | 10 | 0,55 |
| 30,1-33 | 9,5 | 0,6 |
| 33,1-37 | 9,3 | 0,65 |
| 37,1-45 | 8,5 | 0,7 |
| 45,1-50 | 8,4 | 0,8 |
| 50,1-55 | 8,1 | 0,85 |
| 55,1-60 | 7,8 | 0,9 |
| 60,1-65 | 7,6 | 0,95 |
| 65,1-70 | 7,4 | 1 |
| 70,1-80 | 7,3 | 1,1 |
| >80 | 7 | 1,2 |
Kissat:
Annos kissoille on 40 mikrogrammaa deksmedetomidiinihydrokloridia/kg, mikä vastaa eläinlääkkeen annosta 0,08 ml /kg käytettynä noninvasiivisissa, lievää tai kohtalaista kipua aiheuttavissa, sedaatiota ja analgesiaa sekä eläimen paikallaanoloa edellyttävissä toimenpiteissä.
Jos deksmedetomidia käytetään esilääkityksenä kissoilla, annos on sama. Esilääkitys deksmedetomidiinilla vähentää merkittävästi tarvittavaa induktiolääkeannosta ja anestesian ylläpidossa tarvittavan inhalaatioanesteetin määrää. Kliinisessä tutkimuksessa propofolin tarve väheni 50 prosenttia. Kaikkia anestesian induktiossa tai ylläpidossa käytettäviä lääkeaineita tulee annostella vasteen mukaan.
Anestesia voidaan indusoida 10 minuuttia esilääkityksen jälkeen antamalla lihakseen ketamiinia 5 mg/kg painokiloa kohti tai propofolia laskimonsisäisesti kunnes vaste saavutetaan. Annostus kissoille on esitetty alla olevassa taulukossa.
Kissat Paino | Deksmedetomidiini 40 mikrogrammaa/kg lihakseen | |
| (kg) | (mcg/kg) | (ml) |
| 1–2 | 40 | 0,1 |
| 2,1–3 | 40 | 0,2 |
| 3,1–4 | 40 | 0,3 |
| 4,1–6 | 40 | 0,4 |
| 6,1–7 | 40 | 0,5 |
| 7,1–8 | 40 | 0,6 |
| 8,1–10 | 40 | 0,7 |
ANNOSTUSOHJEET
Odotettu sedaatio ja analgeettinen vaikutus saavutetaan 15 minuutin kuluessa lääkityksestä ja se säilyy aina 60 minuuttiin saakka. Vaikutus voidaan kumota atipametsolilla (ks. Kohta ”Yliannostus”). Atipametsolia ei tule antaa ennen kuin 30 minuuttia ketamiinin antamisesta on kulunut.
VAROAIKA
Ei oleellinen.
SÄILYTYSOLOSUHTEET
Ei lasten näkyville eikä ulottuville.
Ei erityisiä säilytysohjeita.
Älä käytä tätä eläinlääkettä viimeisen käyttöpäivämäärän jälkeen, joka on ilmoitettu ulkopakkauksessa ja injektiopullon etiketissä merkinnän Exp. jälkeen. Viimeisellä käyttöpäivämäärällä tarkoitetaan kuukauden viimeistä päivää.
Sisäpakkauksen ensimmäisen avaamisen jälkeinen kestoaika: 56 vuorokautta.
ERITYISVAROITUKSET
Erityisvaroitukset:
Eläinlääkkeen antamista alle 16 viikon ikäisille koiranpennuille ja alle 12 viikon ikäisille kissanpennuille ei ole tutkittu.
Erityiset varotoimet, jotka liittyvät turvalliseen käyttöön kohde-eläinlajilla:
Deksmedetomidiinia saanut eläin on pidettävä tasaisen lämpimässä ympäristössä toimenpiteen ajan heräämiseen saakka.
Eläinten on suositeltavaa paastota 12 tuntia ennen eläinlääkkeen antamista. Vettä eläimille saa kuitenkin antaa.
Hoidon jälkeen eläimelle ei saa antaa vettä tai ruokaa, ennen kuin se pystyy nielemään.
Sedaation aikana voi ilmetä sarveiskalvon samentumaa. Eläimen silmät on suojattava sopivalla silmiä kosteuttavalla valmisteella.
Valmistetta on käytettävä vanhoilla eläimillä varoen.
Hermostuneiden, aggressiivisten tai kiihtyneiden eläinten on annettava rauhoittua ennen hoidon aloittamista.
Eläimen sydämen ja hengityselinten toiminta tulee tarkistaa usein ja säännöllisesti. Pulssioksimetristä voi olla hyötyä, mutta riittävä valvonta ei välttämättä edellytä sen käyttöä. Hengityksen manuaaliseen avustamiseen tulisi olla mahdollisuus, mikäli havaitaan hengityksen heikkenemistä tai hengityspysähdyksiä, kun deksmedetomidiinia ja ketamiinia käytetään (peräkkäin annosteltuina) anestesian aikaansaamiseksi kissalla. Happea tulisi myös olla saatavilla, mikäli epäillään tai todetaan veren alentunutta happipitoisuutta (hypoksemia).
Sairaat ja heikot koirat sekä kissat tulisi esilääkitä eläinlääkkeellä ennen yleisanestesian induktiota ja ylläpitoa varten vasta, kun riski-hyötysuhde on arvioitu.
Eläinlääkkeen käyttö koirien ja kissojen esilääkityksenä vähentää merkittävästi nukutuksen induktiossa tarvittavan induktiolääkevalmisteen määrää. Saavutettua vaikutuksen voimakkuutta on syytä tarkkailla annosteltaessa induktiolääkevalmistetta laskimoon. Myös inhalaatioanesteetin tarve on pienempi nukutuksen ylläpidon aikana.
Erityiset varotoimenpiteet, joita eläinlääkettä eläimille antavan henkilön on noudatettava:
Eläinlääke on sedatiivi ja nukutusaine. Sitä käsittelevän henkilön on oltava varovainen, jotta hän ei pistä valmistetta vahingossa itseensä. Jos vahingossa nielet tai injisoit itseesi valmistetta, käänny välittömästi lääkärin puoleen ja näytä hänelle pakkausseloste, mutta ÄLÄ AJA AUTOA, koska sedaatiota ja verenpaineen muutoksia voi esiintyä.
Raskaana olevien naisten on eläinlääkettä käsitellessään noudatettava erityistä varovaisuutta, jotta itseensä injisoimista ei tapahdu, koska systeemisen altistumisen jälkeen voi esiintyä kohdun supistuksia ja sikiön verenpaineen laskua.
Vältä valmisteen joutumista iholle, silmiin tai limakalvoille; läpäisemättömien suojakäsineiden käyttö on suositeltavaa. Jos valmistetta joutuu vahingossa iholle tai limakalvoille, pese alue heti runsaalla vedellä, ja riisu suorassa kosketuksessa ihon kanssa olevat vaatteet, joille on roiskunut valmistetta. Jos valmistetta joutuu vahingossa silmiin, ne on huuhdeltava runsaalla vedellä. Oireiden ilmaantuessa on käännyttävä lääkärin puoleen.
Henkilöiden, jotka ovat yliherkkiä vaikuttavalle aineelle tai jollekin apuaineelle, tulee käsitellä valmistetta varoen.
Ohje lääkärille: Tämä eläinlääke on α2-adrenergisten reseptorien agonisti, jonka imeytyminen voi aiheuttaa annoksen suuruuden mukaan sedaatiota, hengityksen heikkenemistä, bradykardiaa, hypotensiota, suun kuivumista ja hyperglykemiaa. Ventrikulaarista arytmiaa on myös raportoitu. Hengitysoireita ja hemodynaamisia oireita on hoidettava oireenmukaisesti. Spesifistä α2-adrenergisten reseptorien antagonistia, atipametsolia, joka on hyväksytty käytettäväksi eläimillä, on käytetty ihmisellä vain kokeellisesti deksmedetomidiinin vaikutusten kumoamiseen.
Tiineys ja laktaatio:
Eläinlääkkeen turvallisuutta kohde-eläinlajeilla tiineyden ja laktaation aikana ei ole selvitetty. Siksi eläinlääkkeen käyttöä ei suositella tiineyden ja laktaation aikana.
Hedelmällisyys:
Eläinlääkkeen turvallisuutta siitokseen käytettävillä uroksilla ei ole selvitetty.
Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset:
Jos valmistetta käytetään samanaikaisesti muiden keskushermoston toimintaa lamauttavien aineiden kanssa, on odotettavissa, että eläinlääkkeen vaikutus voimistuu, joten annoksen mukauttaminen on tarpeen. Antikolinergisiä aineita tulee käyttää varoen deksmedetomidiinin kanssa.
Atipametsolin antaminen deksmedetomidiinin jälkeen kumoaa vaikutukset nopeasti ja lyhentää siten heräämisaikaa. Koirat ja kissat ovat yleensä hereillä ja pystyssä 15 minuutin kuluessa.
Kissat: Kun kissoille oli annettu 40 mikrogrammaa deksmedetomidiinia painokiloa kohti lihakseen ja samanaikaisesti viisi milligrammaa ketamiinia painokiloa kohti, deksmedetomidiinin enimmäispitoisuus kaksinkertaistui, mutta se ei vaikuttanut Tmax-arvoon. Deksmedetomidiinin eliminaation keskimääräinen puoliintumisaika piteni 1,6 tuntiin, ja kokonaisaltistuminen (AUC) lisääntyi puolella.
Kun deksmedetomidiiniannoksen (40 mikrogrammaa painokiloa kohti) kanssa annetaan samaan aikaan 10 mg/kg ketamiinia, voi ilmetä takykardiaa.
Atipametsoli ei kumoa ketamiinin vaikutusta.
Yliannostus:
Koirat:
Yliannostustapauksissa tai silloin, kun deksmedetomidiinin vaikutukset ovat potentiaalisesti hengenvaarallisia, atipametsolin sopiva annos on 10 kertaa deksmedetomidiinin alkuannos (mikrogrammaa/kg tai mikrogrammaa/m2 ruumiin pinta-alaa kohti). Atipametsolin (pitoisuus 5 mg/ml) annostilavuus vastaa koiralle annetun Sedadexin (0,5 mg/ml) annostilavuutta eläinlääkkeen antoreitistä riippumatta.
Kissat:
Yliannostustapauksissa tai silloin, kun deksmedetomidiinin vaikutukset ovat potentiaalisesti hengenvaarallisia, sopiva vastalääke on atipametsoli injektiona lihakseen. Annos on 5 kertaa deksmedetomidiinin alkuannos mikrogrammoina painokiloa kohti. Atipametsolin (pitoisuus 5 mg/ml) käytettävä annostilavuus on puolet kissalle annetun Sedadexin (0,5 mg/ml) annostilavuudesta.
Jos kissa on saanut yliannoksen deksmedetomidiiniä (kolme kertaa suositeltua suurempi annos) ja ketamiinia 15 mg/kg, voidaan antaa suositeltu annos atipametsolia deksmedetomidiinin vaikutusten kumoamiseksi.
Merkittävät yhteensopimattomuudet:
Eläinlääke säilyy käyttökelpoisena samassa ruiskussa butorfanolin ja ketamiinin kanssa vähintään kahden tunnin ajan.
Koska muita yhteensopimattomuustutkimuksia ei ole tehty, eläinlääkettä ei saa sekoittaa muiden eläinlääkkeiden kanssa.
ERITYISET VAROTOIMET KÄYTTÄMÄTTÖMÄN VALMISTEEN TAI JÄTEMATERIAALIN HÄVITTÄMISEKSI
Lääkkeitä ei saa kaataa viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana.
Eläinlääkkeiden tai niiden käytöstä syntyvien jätemateriaalien hävittämisessä käytetään paikallisia palauttamisjärjestelyjä sekä kyseessä olevaan eläinlääkkeeseen sovellettavia kansallisia keräysjärjestelmiä. Näiden toimenpiteiden avulla voidaan suojella ympäristöä.
Kysy käyttämättömien lääkkeiden hävittämisestä eläinlääkäriltäsi tai apteekista.
PÄIVÄMÄÄRÄ, JOLLOIN PAKKAUSSELOSTE ON VIIMEKSI HYVÄKSYTTY
03/2025
Tätä eläinlääkettä koskevaa yksityiskohtaista tietoa on saatavilla unionin valmistetietokannassa (https://medicines.health.europa.eu/veterinary).
MYYNTILUVAN HALTIJAN NIMI JA OSOITE SEKÄ ERÄN VAPAUTTAMISESTA VASTAAVAN VALMISTAJAN NIMI JA OSOITE EUROOPAN TALOUSALUEELLA, JOS ERI
Myyntiluvan haltija ja yhteystiedot epäillyistä haittatapahtumista ilmoittamista varten:
Le Vet Beheer B.V.
Wilgenweg 7
3421 TV Oudewater
Alankomaat
Puh.: +31 348 563 434
Erän vapauttamisesta vastaava valmistaja:
Produlab Pharma B.V.
Forellenweg 16
4941 SJ Raamsdonksveer
Alankomaat