Axilur vet 22 % rakeet, annospussi
Yksi gramma sisältää 222,22 mg fenbendatsolia.
Valkoisia tai kellertäviä rakeita.
Koirien ja kissojen suolistoloisten ja vaeltavien toukkamuotojen sekä keuhkomatojen häätöön. Koirien kliinisen Giardia-infektion hoitoon.
Vastasyntyneiden pentujen suolinkais- ja hakamatoinfektioiden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon lääkitsemällä narttu tiineyden loppuvaiheessa ja imetyksen alkuvaiheessa.
Ei saa käyttää tapauksissa, joissa esiintyy yliherkkyyttä vaikuttavalle aineelle.
Koira:
Harvinainen (1–10 eläintä 10 000 hoidetusta eläimestä): | Ruoansulatuskanavan oireet (esim. oksentelu ja ripuli) |
Hyvin harvinainen (< 1 eläin 10 000 hoidetusta eläimestä, yksittäiset ilmoitukset mukaan luettuina): | Yliherkkyysreaktio |
Kissa:
Hyvin harvinainen (< 1 eläin 10 000 hoidetusta eläimestä, yksittäiset ilmoitukset mukaan luettuina): | Oksentelu, Ripuli1 |
1 lievää
Haittatapahtumista ilmoittaminen on tärkeää. Se mahdollistaa eläinlääkkeen turvallisuuden jatkuvan seurannan. Jos havaitset haittavaikutuksia, myös sellaisia, joita ei ole mainittu tässä pakkausselosteessa, tai olet sitä mieltä, että lääke ei ole tehonnut, ilmoita ensisijaisesti asiasta eläinlääkärillesi. Voit ilmoittaa kaikista haittavaikutuksista myös myyntiluvan haltijalle tai myyntiluvan haltijan paikalliselle edustajalle käyttämällä tämän pakkausselosteen lopussa olevia yhteystietoja tai kansallisen ilmoitusjärjestelmän kautta:
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
www-sivusto: https://www.fimea.fi/elainlaakkeet/
Koira ja kissa.
Koira ja kissa: 50 mg fenbendatsolia elopainokiloa kohti kolmena peräkkäisenä päivänä, mikä vastaa 10 g rakeita (=1 annospussi) 44 elopainokiloa kohti kolmena peräkkäisenä päivänä.
Aikuisen eläimen loishäädön tarpeellisuus tulisi aina punnita huomioiden kissan/koiran elintavat, oireet sekä ulostetutkimuksen tulokset. Tapauskohtaisesti eläinlääkärin ohjeiden mukaan rutiininomainen tiuhempi loishäätö.
Tiineet nartut: Koiranartun tullessa tiineeksi, suolinkaisen ja hakamadon toukat lähtevät liikkeelle n. 40–42 päivän kuluttua tiineyden alkamisesta ja infektoivat syntymättömät pennut istukan kautta.
Infektio voi siirtyä pentuihin myös emon maidon välityksellä.
Vastasyntyneiden pentujen suolinkais- ja hakamatoinfektioiden ennaltaehkäisyyn annetaan nartulle 50 mg fenbendatsolia elopainokiloa kohti (=10 g rakeita 44 elopainokiloa kohti) päivittäin ruokaan sekoitettuna aloittaen tiineyden 40. päivästä lähtien ja lopettaen 2 viikkoa synnytyksen jälkeen.
Jos kyseessä on narttu, jolta on pennusta saakka säännöllisesti häädetty loiset, voidaan annostelu suorittaa seuraavasti: 40. tiineyspäivänä yksi hoito (10 g 44 elopainokiloa kohden kolmena peräkkäisenä päivänä). Sekä nartulle että pennuille yksi madotus 3 viikkoa synnytyksestä (10 g 44 elopainokiloa kohden kolmena peräkkäisenä päivänä), joka toistetaan 6 viikkoa synnytyksen jälkeen.
Rakeet sekoitetaan ensimmäiseen osaan ruoka-annoksesta.
Ei oleellinen.
Ei lasten näkyville eikä ulottuville.
Säilytä alle 25 °C.
Älä käytä tätä eläinlääkettä viimeisen käyttöpäivämäärän jälkeen, joka on ilmoitettu ulkopakkauksessa ja annospussissa merkinnän Exp. jälkeen. Viimeisellä käyttöpäivämäärällä tarkoitetaan kuukauden viimeistä päivää.
Erityisvaroitukset:
Loislääkkeiden tarpeeton tai valmisteyhteenvedon ohjeista poikkeava käyttö voi lisätä resistenssin valintapainetta ja johtaa tehon heikkenemiseen. Eläinlääkkeen käyttöä koskevan päätöksen tulisi kunkin yksittäisen eläimen osalta perustua loislajin ja loistaakan tai epidemiologisen tilanteen mukaisen tartuntariskin varmistamiseen.
Tapauksia, joissa on syytä epäillä resistenssiä matolääkkeille, tulee tutkia tarkemmin asianmukaisilla testeillä (esim. tutkimalla ulosteet kystojen varalta). Jos testi(e)n tulokset viittaavat vahvasti resistenssiin tietylle matolääkkeelle, tulee käyttää toiseen farmakologiseen luokkaan kuuluvaa ja erilaisen vaikutustavan omaavaa matolääkettä.
Erityiset varotoimet, jotka liittyvät turvalliseen käyttöön kohde-eläinlajilla:
Kuten muidenkin matolääkkeiden kohdalla, eläinlääkäriltä tulee pyytää neuvoja asianmukaisista annosteluohjelmista ja loiskannan hoidosta, jotta voidaan varmistua riittävästä loistorjunnan tasosta ja vähennetään resistenssin kehittymisen todennäköisyyttä.
Erityiset varotoimenpiteet, joita eläinlääke ttä eläimille antavan henkilön on noudatettava:
Pidä suoran ihokontaktin määrä mahdollisimman vähäisenä. Pese kädet annostelun jälkeen.
Tiineys ja laktaatio:
Voidaan käyttää tiineyden ja laktaation aikana.
Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset:
Ei tunneta.
Yliannostus:
Ei tiedossa spesifisiä yliannostusoireita.
Merkittävät yhteensopimattomuudet:
Ei tunneta.
Lääkkeitä ei saa kaataa viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana.
Eläinlääkettä ei saa joutua vesistöihin, sillä fenbendatsoli saattaa vahingoittaa kaloja tai vesistöjen muita vesieliöitä.
Eläinlääkkeiden tai niiden käytöstä syntyvien jätemateriaalien hävittämisessä käytetään paikallisia palauttamisjärjestelyjä sekä kyseessä olevaan eläinlääkkeeseen sovellettavia kansallisia keräysjärjestelmiä. Näiden toimenpiteiden avulla voidaan suojella ympäristöä.
Kysy käyttämättömien lääkkeiden hävittämisestä eläinlääkäriltäsi tai apteekista.
28.3.2025
Tätä eläinlääkettä koskevaa yksityiskohtaista tietoa on saatavilla unionin valmistetietokannassa ( https://medicines.health.europa.eu/veterinary ).
Myyntiluvan haltija ja yhteystiedot epäillyistä haittatapahtumista ilmoittamista varten:
Intervet International B.V.
Wim de Körverstraat 35
5831 AN Boxmeer
Alankomaat
Erän vapauttamisesta vastaava valmistaja:
Intervet Ges.m.b.H.
Siemensstrasse 107
1210 Wien
Itävalta
Paikalliset edustajat ja yhteystiedot epäillyistä haittatapahtumista ilmoittamista varten :
Lisätietoja tästä eläinlääkkeestä saa myyntiluvan haltijan paikalliselta edustajalta:
MSD Animal Health Oy, Espoo, info_ah_finland@msd.com, puh. 010 2310 750